K-means-klusteroinnissa optimaalisen klusterimäärän, eli K:n, määrittäminen on keskeinen päätös. Oikean K:n valinta on olennaista, jotta datasta voidaan löytää merkityksellisiä rakenteita. Liian pieni klusterimäärä voi yksinkertaistaa dataa liikaa, kun taas liian suuri määrä voi johtaa liian tarkkoihin ja vähemmän hyödyllisiin klustereihin. Siksi K:n valintaa ohjaavat menetelmät ovat tärkeitä.

Yksi suosittu menetelmä optimaalisen K:n löytämiseksi on within-sum-of-squares (WSS) -mittari. WSS mittaa kunkin datapisteen ja sille osoitetun klusterin keskipisteen välisen etäisyyden neliöiden summan. Käytännössä WSS ilmaisee, kuinka tiiviitä klusterit ovat. Pienemmät WSS-arvot viittaavat tiiviimpiin ja kompaktimpiin klustereihin.

WSS:n hyödyntämiseksi optimaalisen K:n löytämisessä noudatetaan tyypillisesti seuraavia vaiheita:

Tätä kyynärpäätä pidetään usein vahvana osoituksena optimaalisesta K-arvosta seuraavista syistä:

• Se viittaa väheneviin hyötyihin: lisäklustereiden lisääminen kyynärpään jälkeen ei johda merkittävään parannukseen WSS-arvossa, eli klusterit eivät enää tiivisty merkittävästi;

• Se tasapainottaa yksityiskohtaisuuden ja yksinkertaisuuden: kyynärpää edustaa usein hyvää tasapainoa datan olennaisen rakenteen tunnistamisen ja ylisovittamisen tai tarpeettoman hienojakoisten klustereiden muodostamisen välillä.

Muista, että kyynärpäämenetelmä on heuristinen. Kyynärpääkohta ei aina ole selvästi havaittavissa, ja muutkin tekijät voivat vaikuttaa lopulliseen K-arvon valintaan. Visuaalinen tarkastelu muodostetuista klustereista sekä alakohtainen asiantuntemus ovat arvokkaita lisäkeinoja kyynärpäämenetelmän rinnalla.