Nyt kun ymmärrämme, mitä terminaaliarvo edustaa, siirrytään seuraavaan vaiheeseen: sen laskemiseen. Käytettävä menetelmä on Gordonin kasvumalli, joka olettaa, että yritys tuottaa kassavirtaa loputtomasti, kasvaen vakaalla tahdilla.

Terminaaliarvon laskemiseksi ennustetaan vielä yksi vuosi kassavirtaa—juuri eksplisiittisen ennustejakson jälkeen—ja sovelletaan kaavaa:

$\text{Terminal Value} = \frac{FCF_{n+1}}{WACC - g}$

Tämä kaava antaa meille kaikkien tulevien kassavirtojen arvon ennustejakson jälkeen, diskontattuna viimeiselle ennustevuodelle. Kaava on elegantti, mutta yllättävän herkkä.

Pienet muutokset kasvunopeudessa (g) tai WACC:ssa voivat aiheuttaa suuria vaihteluita terminaaliarvossa. Siksi on tärkeää valita konservatiiviset ja hyvin perustellut syötteet—erityisesti vakiintuneille yrityksille. Liian optimistinen kasvunopeus voi liioitella liiketoiminnan pitkän aikavälin näkymiä, kun taas WACC:n aliarviointi voi kasvattaa arvoa perusteettomasti.

Kun terminaaliarvo on laskettu, muista: se on edelleen tulevaisuudessa. Kuten vuosittaiset kassavirrat, se täytyy diskontata nykyhetkeen WACC:lla. Tämän vaiheen ohittaminen kasvattaisi yrityksen arvoa keinotekoisesti.

Tämä laskelma muodostaa usein 50–80 % koko DCF-arvosta. Siksi sen oikeellisuus on ratkaisevaa—ei vain matemaattisesti, vaan myös käsitteellisesti. Malli olettaa vakautta, joten se ei sovellu yrityksille, jotka kohtaavat häiriöitä tai epävakautta.

Terminaaliarvo on kohta, jossa matematiikka kohtaa liiketoiminnan pitkän aikavälin tarinan. Ja arvonmäärityksessä viimeisen luvun kirjoittaminen määrittää usein koko tarinan lopputuloksen.