Vaikka tuloslaskelma paljastaa, miten yritys suoriutuu, tase osoittaa, miten sitä johdetaan. Tässä luvussa mallinnat keskeiset käyttöpääoman ja pysyvien vastaavien erät, jotka muovaavat yrityksen operatiivista todellisuutta—ja vaikuttavat suoraan vapaaseen kassavirtaan.

Mallinnettavat kuusi tase-erää ovat:

1. Myyntisaamiset;

2. Vaihto-omaisuus;

3. Ostovelat;

4. Käyttöomaisuus (PP&E, Property, Plant & Equipment);

5. Muut varat;

6. Muut velat.

Jokaisella erällä on oma roolinsa käyttöpääomassa tai investointirakenteessa. Ne eivät vain ole taseessa—ne vaikuttavat aktiivisesti kassavirtaan operatiivisen tehokkuuden, investointien ja taloudellisen joustavuuden muutosten kautta.

Näiden erien ennustamiseen sovelletaan kahta keskeistä menetelmää:

• Suhdelukupohjainen mallinnus (esim. myyntisaamisten kiertoaika, varastopäivät, ostovelkojen kiertoaika): tämä lähestymistapa sitoo tase-erät liikevaihtoon tai myytyjen tuotteiden kustannuksiin, mikä auttaa pitämään ne operatiivisen suorituskyvyn mukaisina;

• Suorat ajurit (esim. prosenttiosuus liikevaihdosta tai kiinteät vuosittaiset arvot): käytetään, kun suhteet eivät ole sovellettavissa, erityisesti muihin varoihin ja velkoihin tai käyttöomaisuuden lisäyksiin.

Tavoitteena ei ole täydellisyys—vaan looginen rakenne. Haluat ennusteita, jotka ovat paitsi kohtuullisia, myös johdonmukaisia yrityksen kasvun ja kannattavuuden tarinan kanssa. Esimerkiksi, jos liikevaihto kasvaa nopeasti mutta myyntisaamiset eivät, se voi viitata liian optimistisiin perintäodotuksiin.

Käyttöomaisuus (PP&E) liittyy erityisesti investointeihin (CapEx) ja poistojen laskentaan kassavirtamallissa, joten tämän erän tarkkuus on kriittistä pitkän aikavälin ennusteissa ja jäännösarvon laskennassa.

Mallintamalla tämän osan annat DCF-mallille vahvan operatiivisen selkärangan. Nämä luvut eivät ehkä saa otsikoita, mutta ne ohjaavat kassavirran taustalla olevaa tarinaa.