Hyvä puoli on, että pipeline tallennetaan itse projektiin (tiedostoon nimeltä Jenkinsfile). Tämä tarkoittaa, että koko tiimi näkee, miten buildi toimii ja voi päivittää sitä tarvittaessa.

Pipelinet voivat olla myös joustavia:

• Pienissä muutoksissa Jenkins voi suorittaa vain nopeat tarkistukset;

• Suuremmissa päivityksissä se voi ajaa enemmän testejä tai jopa ottaa sovelluksen käyttöön.

Näin ollen pipeline ei ole pelkästään "build–test–deploy", vaan joukko sääntöjä, joilla varmistetaan, että jokainen muutos on turvallinen ennen kuin se päätyy käyttäjille.

Vaiheet Jenkins-putkiston luomiseen

Seuraavaksi luodaan Jenkins-putkisto — jäsennelty sarja automatisoituja vaiheita, jotka siirtävät koodin kehityksestä käyttöönottoon.

Videon pika yhteenveto:

1. Kirjaudu sisään Jenkins-palveluun;

2. Luo uusi kohde: napsauta New Item, anna projektillesi nimi ja valitse projektityypiksi Pipeline;

3. Määritä putkisto:

   • Pipeline-osiossa valitse Pipeline Script (manuaalinen) tai Pipeline Script from SCM hakeaksesi Jenkinsfile-tiedoston arkistostasi.

4. Yhdistä GitHub-arkistoosi:

   • Definition-kohdassa valitse Pipeline Script from SCM;

   • Aseta SCM arvoksi Git, liitä arkistosi URL ja anna GitHub-tunnistetietosi (Personal Access Token);

   • Varmista, että putkisto on yhdistetty päähaaraan (main branch).

5. Tallenna ja suorita: napsauta Save ja sitten Build Now testataksesi putkiston asetukset. Voit seurata jokaisen vaiheen suoritusta reaaliajassa.

Olet nyt onnistuneesti ottanut käyttöön Jenkins-putkiston ja yhdistänyt sen GitHubiin käyttäen henkilökohtaista käyttöoikeustunnusta (Personal Access Token). Tällä kokoonpanolla putkisto voi automaattisesti noutaa koodin, rakentaa sen, suorittaa testit ja ottaa päivitykset käyttöön aina, kun muutoksia viedään — muodostaen täysin automatisoidun CI/CD-työnkulun.