Sigmoid- ja Tanh-aktivoinnit
Sigmoid- ja tanh-aktivointifunktioita tarkastellaan, sillä niillä on keskeinen rooli RNN-verkkojen toiminnassa. Nämä funktiot muuntavat syötteet ulostuloiksi, mahdollistaen mallin ennusteiden tekemisen.
- Sigmoid-aktivointi: sigmoid-funktio muuntaa syötearvot ulostuloalueelle 0 ja 1 välille. Sitä käytetään yleisesti binääriluokittelutehtävissä, koska sen ulostulo voidaan tulkita todennäköisyydeksi. Se kuitenkin kärsii häviävän gradientin ongelmasta erittäin suurilla tai pienillä syötearvoilla;
- Tanh-aktivointi: tanh-funktio on samankaltainen sigmoidin kanssa, mutta se muuntaa syötearvot ulostuloalueelle -1 ja 1 välille. Tämä auttaa keskittämään datan nollan ympärille, mikä voi tukea oppimista. Hyödyistään huolimatta sekin kärsii häviävän gradientin ongelmasta tietyissä tilanteissa;
- Sigmoidin ja tanhin toiminta: molemmat funktiot rajoittavat syötearvot tietylle alueelle. Pääasiallinen ero on niiden ulostuloalueessa: sigmoid (0–1) vs. tanh (-1–1), mikä vaikuttaa siihen, miten verkko käsittelee ja päivittää tietoa.
Seuraavassa luvussa tarkastellaan, miten nämä aktivointifunktiot vaikuttavat LSTM-verkkoihin ja miten ne auttavat ylittämään perinteisten RNN-verkkojen rajoituksia.
Kiitos palautteestasi!
Kysy tekoälyä
Kysy tekoälyä
Kysy mitä tahansa tai kokeile jotakin ehdotetuista kysymyksistä aloittaaksesi keskustelumme
Awesome!
Completion rate improved to 4.55
Sigmoid- ja Tanh-aktivoinnit
Pyyhkäise näyttääksesi valikon
Sigmoid- ja tanh-aktivointifunktioita tarkastellaan, sillä niillä on keskeinen rooli RNN-verkkojen toiminnassa. Nämä funktiot muuntavat syötteet ulostuloiksi, mahdollistaen mallin ennusteiden tekemisen.
- Sigmoid-aktivointi: sigmoid-funktio muuntaa syötearvot ulostuloalueelle 0 ja 1 välille. Sitä käytetään yleisesti binääriluokittelutehtävissä, koska sen ulostulo voidaan tulkita todennäköisyydeksi. Se kuitenkin kärsii häviävän gradientin ongelmasta erittäin suurilla tai pienillä syötearvoilla;
- Tanh-aktivointi: tanh-funktio on samankaltainen sigmoidin kanssa, mutta se muuntaa syötearvot ulostuloalueelle -1 ja 1 välille. Tämä auttaa keskittämään datan nollan ympärille, mikä voi tukea oppimista. Hyödyistään huolimatta sekin kärsii häviävän gradientin ongelmasta tietyissä tilanteissa;
- Sigmoidin ja tanhin toiminta: molemmat funktiot rajoittavat syötearvot tietylle alueelle. Pääasiallinen ero on niiden ulostuloalueessa: sigmoid (0–1) vs. tanh (-1–1), mikä vaikuttaa siihen, miten verkko käsittelee ja päivittää tietoa.
Seuraavassa luvussa tarkastellaan, miten nämä aktivointifunktiot vaikuttavat LSTM-verkkoihin ja miten ne auttavat ylittämään perinteisten RNN-verkkojen rajoituksia.
Kiitos palautteestasi!