Integraalien Perusteet
Integraatio on laskennan keskeinen käsite, joka kuvaa suureen kokonaiskertymää, kuten käyrän alapuolista pinta-alaa. Se on olennainen tieteenalalla, kuten data-analytiikassa, todennäköisyysjakaumien, kumulatiivisten arvojen ja optimoinnin laskemisessa.
Perusintegraali
Potenssifunktion perusintegraali noudattaa seuraavaa sääntöä:
∫Cxndx=C(n+1xn+1)+CMissä:
- C on vakio;
- n=−1;
- ...+C tarkoittaa mielivaltaista integraalivakiota.
Keskeinen ajatus: jos derivointi pienentää x:n astetta, integraatio kasvattaa sitä.
Yleiset integraalisäännöt
Potenssisääntö integraatiossa
Tämä sääntö auttaa integroimaan minkä tahansa polynomilausekkeen:
∫xndx=n+1xn+1+C, n=−1Esimerkiksi, jos n=2:
∫x2dx=3x3+CEksponenttisääntö
Eksponenttifunktion ex integraali on ainutlaatuinen, koska se pysyy samana integroinnin jälkeen:
∫exdx=ex+CMutta jos eksponentissa on kerroin, käytetään toista sääntöä:
∫eaxdx=a1eax+C, a=0Esimerkiksi, jos a=2:
∫e2xdx=2e2x+CTrigonometriset integraalit
Sini- ja kosinifunktioilla on myös selkeät integrointisäännöt:
∫sin(x)dx=−cos(x)+C∫cos(x)dx=sin(x)+CMäärätyt integraalit
Toisin kuin määräämättömät integraalit, jotka sisältävät mielivaltaisen vakion C, määrätyt integraalit arvioivat funktion kahden rajan a ja b välillä:
∫abf(x)dx=F(b)−F(a)Missä F(x) on f(x):n alkufunktio.
Esimerkiksi, jos f(x)=2x, a=0 ja b=2:
∫022x dx=[x2]=4−0=4Tämä tarkoittaa, että käyrän alle jäävä pinta-ala y=2x välillä x=0 ja x=2 on 4.
Kiitos palautteestasi!
Kysy tekoälyä
Kysy tekoälyä
Kysy mitä tahansa tai kokeile jotakin ehdotetuista kysymyksistä aloittaaksesi keskustelumme
Awesome!
Completion rate improved to 1.96
Integraalien Perusteet
Pyyhkäise näyttääksesi valikon
Integraatio on laskennan keskeinen käsite, joka kuvaa suureen kokonaiskertymää, kuten käyrän alapuolista pinta-alaa. Se on olennainen tieteenalalla, kuten data-analytiikassa, todennäköisyysjakaumien, kumulatiivisten arvojen ja optimoinnin laskemisessa.
Perusintegraali
Potenssifunktion perusintegraali noudattaa seuraavaa sääntöä:
∫Cxndx=C(n+1xn+1)+CMissä:
- C on vakio;
- n=−1;
- ...+C tarkoittaa mielivaltaista integraalivakiota.
Keskeinen ajatus: jos derivointi pienentää x:n astetta, integraatio kasvattaa sitä.
Yleiset integraalisäännöt
Potenssisääntö integraatiossa
Tämä sääntö auttaa integroimaan minkä tahansa polynomilausekkeen:
∫xndx=n+1xn+1+C, n=−1Esimerkiksi, jos n=2:
∫x2dx=3x3+CEksponenttisääntö
Eksponenttifunktion ex integraali on ainutlaatuinen, koska se pysyy samana integroinnin jälkeen:
∫exdx=ex+CMutta jos eksponentissa on kerroin, käytetään toista sääntöä:
∫eaxdx=a1eax+C, a=0Esimerkiksi, jos a=2:
∫e2xdx=2e2x+CTrigonometriset integraalit
Sini- ja kosinifunktioilla on myös selkeät integrointisäännöt:
∫sin(x)dx=−cos(x)+C∫cos(x)dx=sin(x)+CMäärätyt integraalit
Toisin kuin määräämättömät integraalit, jotka sisältävät mielivaltaisen vakion C, määrätyt integraalit arvioivat funktion kahden rajan a ja b välillä:
∫abf(x)dx=F(b)−F(a)Missä F(x) on f(x):n alkufunktio.
Esimerkiksi, jos f(x)=2x, a=0 ja b=2:
∫022x dx=[x2]=4−0=4Tämä tarkoittaa, että käyrän alle jäävä pinta-ala y=2x välillä x=0 ja x=2 on 4.
Kiitos palautteestasi!