Saatavuus tarkoittaa, kuinka johdonmukaisesti järjestelmä pysyy käytettävissä ja toiminnassa, kun taas vikasietoisuus varmistaa, että järjestelmä jatkaa toimintaansa, vaikka jotkin osat epäonnistuvat. Yhdessä nämä mahdollistavat resilientit järjestelmät, joihin käyttäjät voivat luottaa ilman keskeytyksiä.

Korkea saatavuus saavutetaan vähentämällä yksittäisiä vikaantumispisteitä ja lisäämällä redundanssia. Active-active-klusteroinnissa useat solmut käsittelevät liikennettä samanaikaisesti, kun taas active-passive-mallissa varasolmut ottavat ohjat, jos ensisijainen epäonnistuu.

Redundanssi tukee saatavuutta monistamalla komponentteja, kuten palvelimia, tietokantoja tai verkkoreittejä, jotta yhden vika ei pysäytä koko järjestelmää. Käyttöönotto useissa vyöhykkeissä tai alueilla varmistaa, että paikalliset häiriöt eivät vaikuta koko sovellukseen.

Failover-strategiat määrittelevät, miten toiminta siirtyy varajärjestelmiin vikatilanteissa. Automaattinen failover tunnistaa ongelmat ja ohjaa liikenteen terveisiin solmuihin, usein kuormantasaajan terveystarkistusten avulla.

Vikasietoisuus menee pidemmälle, suunnittelemalla järjestelmät havaitsemaan virheet ja jatkamaan toimintaa. Tekniikoita ovat esimerkiksi uudelleenyritykset eksponentiaalisella viiveellä, circuit breakerit estämään ketjuuntuvat viat sekä hajautetut jonot palveluiden irrottamiseen toisistaan.

Katastrofipalautussuunnittelu valmistautuu suuriin häiriöihin hyödyntämällä varmuuskopioita, RPO/RTO-tavoitteita sekä toissijaisia tietokantoja tai pilvireplikointia toimintojen palauttamiseksi katastrofaalisten tapahtumien jälkeen.

Suunnittelu saatavuuden ja vikasietoisuuden näkökulmasta varmistaa mahdollisimman vähäiset häiriöt vikatilanteissa. Nämä ratkaisut tukevat suoraan liiketoiminnan jatkuvuutta ja rakentavat käyttäjien luottamusta.