Tietoturva on järjestelmän suunnittelun ydinosa, joka suojaa dataa, sovelluksia ja infrastruktuuria luvattomalta käytöltä ja uhkilta. Turvallinen arkkitehtuuri ennakoi riskejä ja hyödyntää vähimmän etuoikeuden periaatetta, turvallisia oletusasetuksia sekä syvyyssuuntaista puolustusta.

Vähimmän etuoikeuden periaate myöntää vain tarvittavat käyttöoikeudet, mikä pienentää hyökkäyspintaa. Syvyyssuuntainen puolustus käyttää useita suojauskerroksia, kuten palomuureja, tunkeutumisen havaitsemisjärjestelmiä ja salausta, jotta arkaluonteiset alueet pysyvät suojattuina, vaikka yksi kerros pettäisi.

Tunnistautuminen varmistaa käyttäjän henkilöllisyyden esimerkiksi salasanojen, biometristen tunnisteiden tai monivaiheisen tunnistautumisen (MFA) avulla. Valtuutus määrittää, mitä tunnistetut käyttäjät voivat tehdä. Yleisiä lähestymistapoja ovat roolipohjainen käyttöoikeuksien hallinta (RBAC) ja attribuuttipohjainen käyttöoikeuksien hallinta (ABAC), joissa oikeudet määritellään roolin tai attribuuttien perusteella.

Yksityisyys turvataan suojaamalla arkaluonteinen data salauksella levossa ja siirrossa. Esimerkiksi terveys- tai taloustietoja tulisi anonymisoida tai tokenisoida, kun alkuperäisiä arvoja ei tarvita.

Säädöstenmukaisuus tarkoittaa lakien ja viranomaisvaatimusten täyttämistä. Esimerkiksi GDPR edellyttää tietosuojan toteuttamista, oikeutta tulla unohdetuksi ja tiedon siirrettävyyttä, kun taas HIPAA vaatii turvallista tallennusta, lokitietoja ja rajoitettua pääsyä terveydenhuoltojärjestelmissä.

Säädöstenmukaisuus vaikuttaa teknisiin ratkaisuihin, kuten lokitukseen, tietojen säilytyskäytäntöihin ja turvallisiin suostumusmekanismeihin. Säädösten laiminlyönti aiheuttaa riskin sakoista, oikeustoimista ja mainehaitasta.

Tietoturva ja säädöstenmukaisuus tulee sisällyttää järjestelmän suunnitteluun alusta alkaen. Näiden laiminlyönti aiheuttaa haavoittuvuuksia, oikeudellisia riskejä ja heikentää käyttäjien luottamusta.